Venuksen ylikulku

Jo edellisen ylikulun havaintomatkan yhteydessä päätettiin, että myös seuraavan ylikulun yhteydessä järjestettäisiin havaintotapahtuma silloin mukana olleiden kesken.Ajatus lähteä seuraamaan ylikulkua Utsjoelle syntyi kevättalvella Ismo Suomen ja Kari Aution pohtiessa mahdollisia havaintopaikkoja ja todennäköisyyksiä havaintojen onnistumiselle. Itselleni tuli este osallistua suunniteltuun matkaan, mutta onneksi Ismo ja Kari pääsivät matkaan. Kari Autio asuu tällä hetkellä Oulunsalossa ja Ismo Suomi Hyvinkäällä.

Kari kirjoittaa matkasta seuraavasti:

” Totesin että äkkiäkös Oulunsalosta Utsjoelle pyyhkäisee. Kaukoputken kuljetuskin Hyvinkäältä järjestyi näppärästi. Varasin majoituksen Utsjoelta tutkittuani aikani karttaa ja todettua että sieltä pääsee tarvittaessa kaikkiin ilmansuuntiin jos sää paikanpäällä temppuilee. Tiistaiaamuna 5.6 lähdimme Oulunsalosta matkaan kohti Utsjokea. Tässä vaiheessa pilviennuste oli kokolailla synkkä. Perillä, noin iltakuudelta tilanne näytti kuitenkin hyvältä; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Heitimme tavarat mökille ja lähdimme tutkimaan mahdollisia putken pystytyspaikkoja. Alun perin ajateltiin, ettei lähdetä kantamaan putkea kovin pitkälle, vaan paikka pitäisi löytää läheltä tietä. Pari paikkaa löytyikin pienellä varauksella, ettei aurinko jäisi tunturien taakse piiloon. Takaisin mökille ottamaan torkut että jaksaa yön valvoa Venusta seuraten. Lähdimme ajoissa kohti paremmaksi ajattelemaamme paikkaa, mutta perillä huomasimme tunturin huipun peittävän auringon suunnan. Ei muuta kuin toiselle etukäteen katsomallemme paikalle ja sama juttu, ylikulun alku peittyisi tunturin taakse. Tässä vaiheessa alkoi jo mietityttää, että näinköhän pitää ottaa putki kantoon ja kiivetä tunturin rinnettä ylös asti. Onneksi Ivalon suunnasta löytyi hyvä paikka ihan tien vierestä. Ensimmäiset kuvat nappasin hitsauslasin läpi ja kyllähän siellä Venus auringon edessä oli. Saimme putkenkin lopulta pystytettyä ja aika monta kohtuullisesti onnistunutta kuvaa, joissa erottui myös auringonpilkkuja. Autuutta ei kuitenkaan kestänyt kauaa, koska Norjan suunnasta työntyi pilvirintama auringon eteen. Niinpä pakkasimme havaintovälineet autoon ja lähdimme kohti Nuorgamia. Ajelimme Nuorgamiin asti pilvien alla ja näytti jo siltä, ettei tältä reissulta enempää heruisikaan. Koska enää ei ollut mitään menetettävissä, käänsimme auton keulan kohti Pulmankijärveä. Muutaman kilometrin ajon jälkeen alkoi kauempana näkyä valoisaa. Pilvilautassa oli kapea aukko josta aurinko näkyi hyvin. Putki taas pystyyn, joka tapahtui nyt nopeammin kuin edellisellä kerralla, ja havainnoimaan. Nyt meillä oli tuuria siinä mielessä, että aurinko ja aukko pilvissä liikkuivat samaan tahtiin ja pääsimme seuramaan ylikulkua vielä puolitoista tuntia, ennen kuin pilvet päättivät vetää verhot lopullisesti kiinni. Saimme yhteensä noin kolme tuntia seuranta-aikaa ja saatoimme olla tyytyväisiä näkemäämme. Saavuimme takaisin majapaikkaan aamukuudelta, eikä unta tarvinnut kauaa houkutella. Muutaman tunnin unen jälkeen kävimme vielä ’heittämässä’ reissun Norjan puolella, jäämeren rannalla. Maisemat ovat hieman erilaiset kuin pohjanmaan lakeuksilla . Torstaiaamuna lähdettiin kohti Oulunsaloa. ”

Ohessa poikien ottamia kuvia ylikulusta ja maisemista. Havaintokuvassa Ismo Suomi. Havaintovälineinä heillä oli Ursasta hankittu Venäläinen Newton peiliputki, ekvatoriaalisella jalustalla, sekä Canon/Nikon kompakti kameroita.

Seppo Tukiainen