Lokakuun ensimmäinen viikonloppu oli ennätysmäisen kaunis ja perjantain osalta myös lämmin. Viime vuosina aktiivinen tähtien katselu on jäänyt kohdallani kovin vähiin, mutta nyt tuli siihen tilaisuus. Yö oli kuuton ja ilmakehä vaikutti rauhalliselta.
Käytössäni oli 20 kertaa suurentava kiikari kamerajalustalla. Jupiterin kuut näkyivät ja illan kuluessa kuvittelin niistä parin aseman toisiinsa nähden muuttuneen. Yleensä näin kaksi sarjaa kuita ja Jupiterkin heilui levottomasti eri väreissä. Silti pystyin erottamaan värinä keskellä ajoittain kaksi tummaa vyötä. Kojeen tarkennus ei tuntunut menevän kohdalleen ja viisainta oli katsoa yhdellä silmällä.
Andromedan sumu on aika korkealla ja siitä tuli hankaluus jalustan takia. Jouduin omituiseen asentoon. Yritin viritellä jalustaa, mutta silloin pelkona oli, että koko hökötys putoaa laiturilta veteen. Andromeda ei näkynyt kovin hyvin, samanlaisena kuin pikkukiikareilla. Oli kuitenkin mukava viettää jonkin aikaa tähtitaivaan alla. En tiedä muistanko vanhoista ajoista väärin, mutta taivas tuntui silloin olevan tummempi. Havaintopaikan lähellä Tampereen valot pitävät länsitaivaan aina vaaleana, mutta täytyy tehdä lisähavaintoja asian varmistamiseksi talven aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti